Nyt kun on vähän päälle viikko (!!) Belgiaa jäljellä, on aika julkistaa viimeiset kaksi listaa mun muistikirjasta. Ensimmäisenä listattuna on niitä pieniä, ärsyttäviä asioita, joita en varmasti kaipaa Suomeen palattuani. Seuraava lista on sitten positiivisempi pläjäys. ;)
- Byrokratia ja yliopiston hankalat systeemit. Välillä tuntuu, että täällä tehdään kaikki vaikeimman kautta. Yliopistoon ilmottautuminen, opiskelijakortin saaminen, asunnon vuokrasopimuksen allekirjoittaminen ja LLN:n asukkaaksi rekisteröityminen vaativat monia papereita, kyseenalaisen suuren määrän passikuvia (etenkin kun lähetin jo Suomesta ainakin 3 valokuvaa hakiessa yliopistoon...), monta käyntiä eri toimistoissa ja jonotusta.
- Hitaat kassat kaupoissa (ainakin LLN:ssä). Uskallan sanoa tämän, koska oon itekin joskus kassalla istunut. Osa hitaudesta johtuu tosin siitä, että kassan pitää aina odottaa, että asiakas pakkaa kaikki ostoksensa ennen maksamista, mikä on kans aika epäkäytännöllistä.
- Talon alaoven käyttö julkisena käymälänä. Talon sijainti keskustassa ja sisäänkäynnin pimeä syvennys takaavat sen, että joka aamu ulko-oven avatessa vastassa on kusilammikko. Oon tottunut jo pidättämään hengitystä joka kerta, kun kuljen alaovesta.
- Oman huoneen vuotava katto. Okei, katto ei ole onneksi vuotanut enää moneen kuukauteen, mutta silti jännitän joka kerta, kun yläkerran asunnosta alkaa kuulua epämääräistä veden lorinaa.
- Naapurin Alvaro tai paremminkin sen kaveri, joka tulee viikottain huutamaan ikkunan alle "ALVAROOOOO!!!" ja yleensä juuri silloin, kun oon päättänyt mennä bileiden sijaan aikaisin nukkumaan.
- Kokovartalopeilin puute ja muut kompromissit kämpässä. Ostin asuntooni vain ne tarpeellisimmat tavarat, mikä on välillä saattanut vähän rajoittaa elämää (esim. illallisen järkkääminen usealle kaverille on aika hankalaa kahdella lautasella jne.) Mut pääosin oon pärjäillyt ihan hyvin. Sen peilinkin voi korvata käyttämällä kameran itselaukaisutoimintoa...
- Suulliset tentit. Mun mielestä ne aiheuttavat ylimääräistä jännitystä eivätkä ne aina testaa tarpeeksi suuria kokonaisuuksia tenttialueesta, koska jotkut opettajat arpovat vain yhden kysymyksen jostakin pienestä kurssin osa-alueesta, jolloin tenttimenestys riippuu enemmän tuurista kuin osaamisesta. Lisäksi tenttiaikataulujen laatiminen on yhtä sähläystä, etenkin jos kurssilla on monen eri linjan opiskelijoita. Ainoa hyvä puoli taitaa olla se, että joskus opettajat saattavat auttaa kujalla olevan opiskelijan läpi tentistä johdattelevilla kysymyksillä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti