Tiistaina 9.7. heräsin aikaisin aamulla pakkaamaan viimeisetkin tavarat matkalaukkuun ja tarkistin, että asunnossa on kaikki kunnossa. Ensimmäinen, asuntolan yhteisten tilojen tarkastaja saapui pian yhdeksän jälkeen. Asuntola oli kunnossa lukuun ottamatta paria pientä naarmua pakastimen pohjassa ja halkeamaa pistorasiassa. Näistä pikkuvioista saimme pulittaa 27 euroa, mutta kolmeen jaettuna se ei onneksi ole paljon mitään. Myöhemmin saapui mun huoneen tarkastaja, joka valitti oven ulkopuolella olevasta tarrasta, jonka edellinen asukki oli siihen jättänyt. Siispä tarkastajan pyynnöstä rapsutin tarraa kynsillä pois 10 minuutin ajan tarkastajan odottaessa. Loistelampun päältäkin oli unohtunut pyyhkiä pölyt pois, kamalaa. Tuntuihan tuo vähän pilkunviilaamiselta, mutta eipä ainakaan tarvinnut maksaa mitään kuluja omasta huoneesta.
Päivällä hyvästelin kavereita ja söin lounasta yhdessä Kasian ja Ivonnen kanssa. He saattelivat mut vielä junaankin. Oli haikea lähteä, mutta en oikeastaan edes siinä vaiheessa tajunnut, että en oikeasti ole palaamassa lähitulevaisuudessa Louvain-la-Neuveen. Tuntui siltä, että olisin menossa vain lomalle Suomeen. Uskon, että suurin shokki iskee opiskelujen alkaessa täällä Helsingissä. Sitten vasta tajuan, että vaihtaribileet ja rento meininki ovat ohi.
Tämä kaverin fb-päivitys pääsiäisloman aikaan kuvaa aika hyvin kulttuurishokkia palatessa kotiin Louvain-la-Neuvesta...
Löysin muutama viikko sitten läppäriltäni Erasmus-hakemusta varten kirjoittamani motivaatiokirjeen, johon olin kirjoittanut: "Olen 20-vuotias, biologian toisen vuoden opiskelija, pääaineena fysiologia ja neurotiede. Olen aina tiennyt, että haluan opiskelujeni aikana ulkomaille vaihtoon. Perusteita on monia, mutta erityisesti haluan parantaa kielitaitojani ja oppia etenkin oman alani sanastoa. Olen varma siitä, että hyödyn kielitaidostani myöhemmin työelämässä. Haluan opiskelijavaihdon aikana ennen kaikkea opiskella, mutta myös tutustua maan kulttuuriin sekä luoda kansainvälisiä verkostoja.[---] Haluan lähteä vaihtoon oppimaan kieltä ja syventämään fysiologian opintojani. Toivottavasti saan samalla myös itsevarmuutta, rohkeutta ja uusia ystäviä sekä elinikäisiä muistoja." Oli onnellista huomata, että tavoitteeni toteutuivat.
Kulunut lukuvuosi Belgiassa on ollut tosi merkittävä kokemus mulle. Loin kokonaan uuden elämän Louvain-la-Neuveen: uusi kaupunki, uusi asunto, uusi yliopisto, uudet kaverit. Yllätyin itsekin siitä, kuinka ihaniin ihmisiin tutustuin ja kuinka yhtäkkiä huomasin kuuluvani isoon, mutta sydämelliseen Erasmus-perheeseen. Opin vuoden aikana myös uusia asioita itsestäni, ja haluan uskoa, että tulin takaisin Suomeen parempana versiona itsestäni. Uuteen kulttuuriin sopeutuminen, opiskelu ja asioiden hoitaminen itsenäisesti vieraalla kielellä ei aina ollut helppoa, mutta kaikesta selvittyäni tunnen oloni itsevarmemmaksi ja rohkeammaksi. Olen oppinut myös nauttimaan elämästä uudella tavalla ja vapautunut, ainakin osittain, niistä rajoitteista, joita mulla oli ennen. Toivon, että pystyn pitämään kiinni tästä "uudesta minästä" myös palattuani arkeen Suomessa.
Biologian opiskelu Université catholique de Louvainissa ei ollut ehkä niin laadukasta kuin Helsingin yliopistossa enkä pystynyt päällekkäisyyksien takia valitsemaan kaikkia kiinnostavimpia kursseja lukujärjestykseeni, mutta ainakin opin lukemaan sujuvasti tieteellisiä tekstejä ranskaksi ja pääsin kokeilemaan belgialaista opiskelusysteemiä. Vaikka monet kurssini olivatkin vanhan kertausta ja tuntui välillä siltä, etten opi kovinkaan paljon uutta, opin sitäkin enemmän Belgian ja muiden maiden kulttuureista. Ilman tätä vuotta en tietäisi, että katalaania ei saa ikinä kutsua espanjalaiseksi eikä pohjoisirlantilaista irlantilaiseksi. En osaisi solvata ihmisiä italiaksi tai kiroilla puolaksi puhumattakaan tortillan valmistamisesta espanjalaiseen tai nicaragualaiseen tapaan. En osaisi ulkoa junakuulutuksia flaamin kielellä. Matkustelun ja erilaisiin ihmisiin tutustumisen jälkeen tunnen itseni enemmän "Euroopan kansalaiseksi", niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.
Mun ranskan kielen taidot ovat edelleenkin kaukana täydellisyydestä, mutta nyt ainakin uskallan avata suuni ja pystyn kommunikoimaan ja hoitamaan asioita ranskaksi. Kirjalliset taitoni ovat varmasti kehittyneet sitäkin enemmän, ja sanavarastoni on laajentunut huomattavasti. Kehitystä on kuitenkin aika vaikea huomata itse. Ne on niitä pieniä hetkiä, jolloin tajuaa ymmärtävänsä mitä vierustoverit puhuvat junassa tai kun entuudestaan tutun ranskankielisen biisin sanat yhtäkkiä avautuvat ihan uudella tasolla.
Vaihtovuosi oli mun unelmana jo pitkään, ja osittain tämänhetkinen tyhjä olo johtuu siitä, että se unelma on nyt saavutettu. Mitäs sitä seuraavaksi keksisi? :D Oon kuitenkin niin onnellinen siitä, että uskalsin lähteä. Olisi ollut niin helppoa jäädä vain omalle mukavuusalueelle makoilemaan, mutta helppo on usein synonyymi tylsälle. Välillä on tarpeellista haastaa itseään ja testata, mihin kaikkeen sitä pystyykään. Erasmus-vuosi ylitti kaikki mun odotukset moninkertaisesti enkä kadu hetkeäkään. Suosittelen tätä kaikille!
Kirjoituksen loppuun olen kerännyt muitten vaihtareiden viisauksia koskien sitä ihanaa Erasmus-elämää. En ota siis vastuuta kielioppi- tai kirjoitusvirheistä...
"This burger is like our Erasmus... You think it's good, then you find the point with the cheese and it's even better than before." (Oh, Giulia.... <3 )
"Erasmus is not a year in life, it's a life in a year."
"Beginnings are usually scary, endings are usually sad but it's the middle that counts the most."
"L'Erasmus n'a jamais créé des génies mais il a créé des personnes heureuses." (=Erasmus ei ole koskaan luonut neroja mutta se on luonut onnellisia ihmisiä.)
Twenty years from now
you will be more disappointed by the things
that you didn't do
than by the ones you did do.
So throw off the bowlines.
Sail away from the safe harbor.
Catch the trade winds in your sail.
Explore. Dream. Discover.
Mark Twain
Louvain-la-Neuve - mais non jamais, jamais je ne t'oublierai <3
