Rakastan erilaisten listojen tekemistä, ja vaihtarivuoden aikana olen listannut monia asioita pieneen muistikirjaani. Ajattelin näin lopun lähestyessä jakaa muutamia listoista. Ensimmäisenä vuorossa on asioita, joita olen oppinut Belgiasta, belgialaisista ja LLN:stä.
- Jopa opiskelijapojat antavat toisilleen poskisuudelmia. Tätä pidän jotenkin äärettömän sööttinä. Suomessa sais heti hinttihuutoja, mutta täällä se on ihan luonnollista. Muutenkin poskisuudelmat pitäisi ehdottomasti tuoda Suomeen. Usein etenkin nuorten kesken kättely on ihan liian virallista, halaus liian intiimiä ja pelkkä moikkaus kans vähän tönkköä, jos tapaa jonkun ekaa kertaa. Poskisuudelma on just sopiva välimuoto.
- Hyvien ranskalaisten perunoiden salaisuus on friteeraus kahteen kertaan. Lisäksi belgialaiset jaksavat muistuttaa siitä, että ranskalaiset ovat oikeasti Belgiasta ja kehottavat levittämään sanaa eteenpäin.
- Vohvelit eivät ole vain turisteille, sillä yliopiston välipala-automaateissakin myydään muoviin pakattuja vohveleita.
- LLN:ssä on normaalia istua lounasaikaan keskellä Place de l'Universitéta ja syödä pastaa keltaisesta pahvikupista.
- LLN:in opiskelijabileisiin ei pukeuduta kauniisti. Oikeita varusteita ovat mm. kumisaappaat, oman opiskelulinjan/cerclen huppari, viitta, tussilla töhritty labratakki ja pinsseillä koristeltu lakki (calotte).
- "Kuuluisat" belgialaiset speculoos-keksit ovat oikeasti vain pipareita.
- Belgialainen suklaa on pahaa, lukuun ottamatta kalliita luksuskonvehteja. (okei, mielipidekysymys...)
- Kaikki juovat täällä olutta, ja sitä saa jopa McDonald'sista.
- Belgiassa on neljä vuodenaikaa. Yhden päivän aikana.
- Kukaan ei käytä lyijykynää. Nelivärinen kuulakärkikynä ja korjauslakka/teippi/tussi löytyy kyllä kaikilta. (Itsehän tein melkein kaikki tentit joka tapauksessa lyijykynällä, ja opettajat pitivät mua luultavasti vajaana sen takia. Ranskaksi kirjoittaminen kuulakärkikynällä ois ollu vaan liian hankalaa, kun virheiden korjaamiseen ois menny liikaa aikaa.)
- Belgialainen huumori on omituista. Sellaista mustaa ja kieroutunutta.
- Belgian ranskassa on omat omituisuutensa ja ihanuutensa. Septante (70) ja nonante (90) helpottavat elämää, kun ei tarvitse sanoa ranskalaisittain soixante-dix (60+10) tai quatre-vingt-dix (4*20+10). Nähdään pian on "À tantôt!" verrattuna ranskalaiseen "À tout (à l'heure)!" jne.
- Flanders/Wallonia -kahtiajako on selvä maantieteellisesti, kielellisesti ja kulttuurisesti. Eräs belgialainen selitti wallonialaisten ja flaamien eroa mulle joskus keittiöesimerkin avulla: Walloniassa keittiötasot ovat täynnä tavaraa, kun taas flaamien keittiötasot ovat tyhjiä ja puhtaita. Ei tarvitse varmaan edes sanoa, että samaistun enemmän jälkimmäiseen. Kaiken lisäksi Flandersin kaupungit ovat kauniimpia (Leuven ja Gent <3 ) ja pojat söpömpiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti