Illanviettoa kavereiden kesken ja Bal de Busés 2013

Tämä viikko on kulunut vaihtarikavereiden seurasta nauttien. Joka ilta on ollut jotain ohjelmaa, ja vaikka välillä on vähän väsyttänytkin, oon aina kuitenkin lähtenyt kotoa. Rauhallisia koti-iltoja voi viettää sit Suomessa, nyt pitää ottaa kaikki irti tästä Erasmus-elämästä niin kauan kuin se on vielä mahdollista.

Maanantaina vietettiin ainakin neljä tuntia La Galoutessa Ivonnen, Terezan, Joanan ja Anaïsin kanssa. Meillä oli tosi hauskaa muistellessa elo-syyskuun CLL:n kielikurssia eli sitä, miten kaikki alkoi. Tavattiin vielä muita vaihtareita La Crêperie Bretonnessa, minkä jälkeen mentiin joittenkin espanjalaisten bileisiin.

Tiistaina näin Nezaa viimeistä kertaa Belgiassa, ja taisin mennä lupaamaan, että tavataan seuraavan kerran Saksassa Ivonnen luona ja tullaan sieltä yhdessä LLN:iin 24h Vélo -tapahtumaan. Pitää pitää peukut pystyssä, ettei lokakuun loppuun satu yhtään pakollista labrakurssia...

Keskiviikkoiltana järjestimme Giorgiolle synttäriyllätyksen Place des Wallonsille ja siirryttiin syömään kakkua ja kuuntelemaan musiikkia kot Erasmuksen eteen. Muutamat cerclet olivat auki, mutta useimpiin niistä ei päästetty ulkopuolisia. Päästiin kuitenkin pakenemaan kaatosadetta Psycho-cercleen, jossa tanssittiin ja pelleiltiin UV-valon alla.

Torstaina kävin juttelemassa mun opinto-ohjaajan kanssa ja allekirjoituttamassa "letter of confirmationin" siitä, että oon oikeasti opiskellut täällä lukuvuoden ajan. Opo kyseli multa palautetta ja yleisiä fiiliksiä vuodesta, ja sain myös tietää mun tenttien tulokset, jotka ei siinä vaiheessa ollut päivittynyt vielä nettiin. Ja MÄ PÄÄSIN LÄPI KAIKISTA MUN KURSSEISTA!!! Yhteensä 44 opintopistettä, 14,89 keskiarvo. Muutamat mun pisteistä oli vähän omituisia verrattuna siihen, miten tentit olivat mun mielestä menneet, enkä muutenkaan tykkää arvostelutavasta täällä Belgiassa. Pisteitä annetaan 1-20, 10 pisteellä pääsee läpi kurssista. Kukaan ei ikinä saa täysiä pisteitä, ja yli 17 pistettä on tosi harvinaista saada (ellei kyse ole kielikursseista). Ilmeisesti 14 on jo hyvä tulos täällä (ainakin päätellen opon ja belgialaisten opiskelijoiden puheista), ja kuulemma jos valmistuu yli 14 keskiarvolla, saa ns. kunniapaperit. Mua ärsyttää se, että jos mun pisteet muunnetaan suoraan vastaamaan suomalaista arvosteluasteikkoa, ne vaikuttaa huonommilta kuin mitä ne oikeasti ovat. No, pääasia on se, että pääsin kaikista kursseista läpi, ja koska suoritin elokuussa ennen lähtöä 5 op Helsingissä, Kelan opintotukien ja Erasmus-stipendin suhteen ei pitäisi koitua mitään ongelmia. Saan pitää rahani, jee.

Torstai-iltana oli viimeiset isot opiskelijabileet Louvain-la-Neuvessä: Bal des Busés (busé tarkoittaa kuulemma tentin reputtanutta). Syötiin ensin illallista porukalla Joanan luona, ja sitten vedettiin kaikki kot Erasmus -hupparit päälle, tavattiin muita vaihtareita ja lopulta mentiin Saint-Barben parkkipaikalla järjestettyihin bileisiin.

Yöllä alkoi tietenkin sataa, mutta jatkoimme tanssimista viimeiseen biisiin asti. Viimeisenä soitettiin tietenkin Edouard Priemin Louvain-la-Neuve, jota hoilasimme yhdessä, ja biisin kohta parfois on pleure en juin (=joskus itketään kesäkuussa) alkaa olla todellisuutta... Voi ei, mihin tää vuosi on mennyt? Paettiin sadetta Joanan luokse, ja kun keskustelu alkoi olla aika väsynyttä, päätettiin, että on paras vain mennä nukkumaan. Vaihtaribileet eivät tähän tietenkään loppuneet, mutta Bal des Busés taisi nyt olla sitten se viimeinen iso opiskelijatapahtuma LLN:ssä. Ensi viikolla taitaa olla aika hiljaista, kun kaikki opiskelijat ovat takaisin kotona...

Eilen syötiin illallista Martinan luona, tänään syödään Kasian luona, ja huomenna mennään viettämään päivä Oostenden biitsille! Koitetaan pitää itsemme kiireisinä, ettei vaivuta liian syvään masennukseen siitä, että Erasmus-vuosi on kohta ohi ja joka päivä enemmän ihmisiä lähtee kotiin... 

Yleisimmät Suomi-oletukset

On ollut mielenkiintoista olla suomalaisena ulkomailla, ja kuulla, mitä ihmiset eri maista tietävät (tai luulevat tietävänsä...) Suomesta. Monet ovat kuulleet kylmästä ilmastosta, saunasta, Pisa-menestyksestä ja vodkasta, mutta on muutamia vääriä faktoja, joita oon kuullut tosi monta kertaa.

- Suomi on osa Skandinaviaa. Yleensä tämän kuullessa en jaksa ruveta viilaamaan pilkkua, ymmärtäähän sen, etteivät esimerkiksi eteläamerikkalaiset voi olla niin perillä Euroopan maantieteestä, mutta joitakin eurooppalaisia oon joskus oikaissut asiassa. 

- "You speak English there, right?" Tää on ehkä yllättävin oletus Suomesta, jonka oon kuullut, etenkin koska ainakin 5 eri ihmistä on sanonut tän mulle (tosin niistäkin suurin osa on kotoisin Atlantin toiselta puolelta). Siinä saa aina selitellä, että joo, kyllä me puhutaan englantia, usein aika hyvinkin, mutta ei se meidän äidinkieli oo. 

- Suomi, Ruotsi, Norja... = sama maa. Aika monilla menee eri Pohjoismaat sekaisin enkä todellakaan ota sitä henkilökohtaisesti, mutta pakko sanoa, että sen jälkeen, kun yksi belgialainen bilsan opiskelija kysyi multa kolmannen kerran jotain Ruotsista, alkoi vähän keittää päässä. 

- "For you it's not cold at all." Talvella tätä kuuli paljon. Useimmitenhan se oli totta, mutta kyllä leudon syksyn jälkeen se -10 astettakin tuntui ihan tarpeeksi kylmältä suomalaisellekin. Suurin ero taitaa olla se, että suomalaisena osaa pukeutua oikein, ei se, etteikö tuntisi kylmää ollenkaan. Nyt kesällä myös monet kyselevät, että kuinka kylmä Suomessa on tällä hetkellä, ja yllättyvät siitä, että siellä on lämpimämpää kuin täällä... 

- "Finland and Nicaragua are next to each other." Okei, tän oon kuullut (onneksi!) vain kerran, mutta hämmennyin tästä kommentista aika paljon. Kyseessä oli chileläinen opettajaksi opiskeleva tyttö, joka ylpeili kyllä tietävänsä Suomen hyvistä Pisa-tuloksista, mutta maantiede ei ollut ihan hallussa. En oletakaan, että eteläamerikkalaiset osaisivat sijoittaa kaikki Euroopan maat kartalle, mutta luulis, että ainakin Väli-Amerikan maat ois paremmin tiedossa. En tiedä, kumpi on huvittavampi ajatus: Nicaragua Euroopassa vai Suomi Väli-Amerikassa. 

Vaikka välillä kuulee tällaisia hassuja juttuja, aika monet tietävät yllättävän paljonkin Suomesta, ja monet ovat myös törmänneet suomalaisiin aiemmin maailmalla. Kerran leuka loksahti auki, kun slovenialainen poika sanoi kesken keskustelun "pussikalja". Itsekin oon yrittänyt opettaa kavereille joitakin sanoja ja lauseita, mutta ainoa, joka on tarttunut, taitaa olla "minä rakastan sinua". Jotkut tapaamani vaihtarit ovat jopa käyneet Suomessa. Silloin suusta lipsahtaa yleensä aina suomalaiseen tapaan: "Miksi?!"

kuvat: Finnish problems

Abbaye de Villers 22.6.2013

Lauantaina oli toisen suomalaisen vaihtarin, Miamarin viimeinen päivä Belgiassa joten sen kunniaksi teimme retken yhdessä Terezan kanssa Villers-la-Villen luostarin raunioille. Itse en ollut kuullutkaan koko paikasta ennen, mutta se on tuttu kaikille Charleroin lentokentälle matkustaneille, sillä junarata kulkee aivan luostarin vierestä. Näin jälkikäteen oon todella onnellinen, että näin paikan, koska se oli tosi upea. Ja onhan luostarit tärkeä osa Belgiaa.

Villersin luostari sijaitsee noin 2 kilometrin päässä Villers-la-Villen juna-asemalta, ja luostariin löytäminen osoittautui hieman vaikeammaksi kuin kuvittelimme. Netissä kerrottiin paikalla olevan opasteita, mutta kyltit eivät olleet todellakaan riittäviä. Onneksi löysimme kaksi mukavaa potkulautailevaa teinipoikaa, jotka lähtivät saattamaan meitä luostarille. "Eiks teillä oo autoa?" Joo ei ollut. Turha valittaa nykynuorisosta, ainakin noiden poikien avuliaisuus sai hyvälle tuulelle koko loppupäivän ajaksi.

Portti luostarialueelle

Minä, Tereza ja pyllistelevä mies

Tereza opiskelee arkkitehtuuria, joten saimme samalla myös ilmaisen luennon goottilaisesta tyylistä

Junarata menee ihan luostarin vierestä, kuka dorka on sillekin antanut luvan?

Bongaa morsiamet! 

Nähtiin meidän noin puolentoista tunnin visiitin aikana yhteensä 5 hääparia ottamassa valokuvia, ja hääautot olivat vierekkäin parkkipaikalla. Olis kyllä tehnyt mieli mennä sanomaan puutarhassa (kuva yläpuolella) poseeraville, et menkää muualle, kun alueelta ois löytynyt tuhat kertaa hienompiakin kuvauskohtia...

Käveltiin takaisin juna-asemalle, tosin tällä kertaa eri reittiä kuin tullessa. Louvain-la-Neuvessä mentiin vielä syömään yhdessä, kunnes Miamarin piti lähteä pakkaamaan viimeisiä tavaroitaan. Taas yksi kaveri hyvästelty, tosin tällä kertaa se ei onneksi tuntunut niin lopulliselta, koska eiköhän me törmätä toisiimme Suomessakin. 

Mitä olen oppinut Belgiasta

Rakastan erilaisten listojen tekemistä, ja vaihtarivuoden aikana olen listannut monia asioita pieneen muistikirjaani. Ajattelin näin lopun lähestyessä jakaa muutamia listoista. Ensimmäisenä vuorossa on asioita, joita olen oppinut Belgiasta, belgialaisista ja LLN:stä.

- Jopa opiskelijapojat antavat toisilleen poskisuudelmia. Tätä pidän jotenkin äärettömän sööttinä. Suomessa sais heti hinttihuutoja, mutta täällä se on ihan luonnollista. Muutenkin poskisuudelmat pitäisi ehdottomasti tuoda Suomeen. Usein etenkin nuorten kesken kättely on ihan liian virallista, halaus liian intiimiä ja pelkkä moikkaus kans vähän tönkköä, jos tapaa jonkun ekaa kertaa. Poskisuudelma on just sopiva välimuoto.

- Hyvien ranskalaisten perunoiden salaisuus on friteeraus kahteen kertaan. Lisäksi belgialaiset jaksavat muistuttaa siitä, että ranskalaiset ovat oikeasti Belgiasta ja kehottavat levittämään sanaa eteenpäin.

- Vohvelit eivät ole vain turisteille, sillä yliopiston välipala-automaateissakin myydään muoviin pakattuja vohveleita.

- LLN:ssä on normaalia istua lounasaikaan keskellä Place de l'Universitéta ja syödä pastaa keltaisesta pahvikupista.

- LLN:in opiskelijabileisiin ei pukeuduta kauniisti. Oikeita varusteita ovat mm. kumisaappaat, oman opiskelulinjan/cerclen huppari, viitta, tussilla töhritty labratakki ja pinsseillä koristeltu lakki (calotte).

- "Kuuluisat" belgialaiset speculoos-keksit ovat oikeasti vain pipareita.

- Belgialainen suklaa on pahaa, lukuun ottamatta kalliita luksuskonvehteja. (okei, mielipidekysymys...)

- Kaikki juovat täällä olutta, ja sitä saa jopa McDonald'sista.

- Belgiassa on neljä vuodenaikaa. Yhden päivän aikana. 

- Kukaan ei käytä lyijykynää. Nelivärinen kuulakärkikynä ja korjauslakka/teippi/tussi löytyy kyllä kaikilta. (Itsehän tein melkein kaikki tentit joka tapauksessa lyijykynällä, ja opettajat pitivät mua luultavasti vajaana sen takia. Ranskaksi kirjoittaminen kuulakärkikynällä ois ollu vaan liian hankalaa, kun virheiden korjaamiseen ois menny liikaa aikaa.)

- Belgialainen huumori on omituista. Sellaista mustaa ja kieroutunutta.

- Belgian ranskassa on omat omituisuutensa ja ihanuutensa. Septante (70) ja nonante (90) helpottavat elämää, kun ei tarvitse sanoa ranskalaisittain soixante-dix (60+10) tai quatre-vingt-dix (4*20+10). Nähdään pian on "À tantôt!" verrattuna ranskalaiseen "À tout (à l'heure)!" jne.

- Flanders/Wallonia -kahtiajako on selvä maantieteellisesti, kielellisesti ja kulttuurisesti. Eräs belgialainen selitti wallonialaisten ja flaamien eroa mulle joskus keittiöesimerkin avulla: Walloniassa keittiötasot ovat täynnä tavaraa, kun taas flaamien keittiötasot ovat tyhjiä ja puhtaita. Ei tarvitse varmaan edes sanoa, että samaistun enemmän jälkimmäiseen. Kaiken lisäksi Flandersin kaupungit ovat kauniimpia (Leuven ja Gent <3 ) ja pojat söpömpiä.

Jäähyväisbileitä

Tiistaina oli Matildan ja Jarekin viimeinen päivä Louvain-la-Neuvessä, joten vietimme porukalla aikaa yhdessä iltapäivästä yöhön saakka. Lämpöasteita oli yli 30 joten olosuhteetkin olivat täydelliset ulkona hengaamiseen. Söimme yhdessä lounasta Grand-Placella ja sovimme tapaamisen pari tuntia myöhemmin samaan paikkaan. Matilda oli tyhjentänyt huoneensa ja löytänyt sieltä sopivaa juhlarekvisiittaa, mm. saippuakuplia.

Muutaman tunnin päästä siirryimme järven rannalle muiden opiskelijoiden joukkoon.

Auringon laskun jälkeen jatkoimme iltaa Beer Barin terassilla, ja sitten kun oli hyvästien aika, vannotin, että Matildan täytyy joskus tulla Suomeen käymään ja muistaa ilmoittaa siitä mulle. Yksi lause on tällä hetkellä vaihtareiden suosiossa, "It's not a goodbye, it's a see you later." ja haluan uskoa siihen. 

Keskiviikkoiltana tapasin ensin Kasiaa sen kämpällä, ja sitten mentiin yhdessä Joanan ja Olgan jäähyväisbileisiin. Kolumbialainen Manuel oli antanut luvan käyttää asuntolaansa bilepaikkana, ja asuntola ja etenkin sen parveke olikin täynnä vaihtareita meidän saapuessa bileisiin keskiyöllä. Koska tenttikausi oli vielä meneillään, ei ollut mikään ihme, että poliisit saapuivat lopulta keskeyttämään juhlimisen ja sakottamaan asuntolan asukkaita. Siirryttiin porukalla järven rannalle, mutta sieltäkin meidät häädettiin, vaikka melu tuskin kantautui lähimpiin taloihin. Kuulemma kokoontuminen järvellä on kiellettyä klo 1 jälkeen. Jostain syystä meidän annettiin kuitenkin olla Grand-Placella, vaikka siellä varmasti meluhaitta aukion ympärillä asuville on paljon suurempi... Mä en kuitenkaan jaksanut tihkusateessa seistä kovinkaan kauaa, ja päätin lähteä kotiin muitten pohtiessa, kenen asuntolaan mennään seuraavaksi. Taitaa olla ihan vuorokautinen työ poliiseilla pitää kurissa juhlivia vaihtareita, koska oon kuullut samankaltaisia tarinoita monesta illasta tällä viikolla...

Brysselin EU-alue

Ensimmäinen lomaviikko on takana, ja täytyy sanoa, että on ollut aika mukavaa. On ollut aikaa viettää iltaa kavereiden kanssa, nukkua pitkään ja lukea jotain muutakin kuin opiskelukirjoja.

Maanantaina, muutaman päivän rentoilun jälkeen ajattelin, että nyt vois olla tarpeeksi energiaa lähteä vaihteeksi Brysseliin. Kiertelin ensin Marollesin ja Ixellesin alueilla, jotka on mulle vähän tuntemattomampia. Käväisin myös uudelleen Place du Jeu de Ballen kirpputorilla, mutta valitettavasti just silloin alkoi sataa ja myyjät alkoivat kerätä kamppeitaan pois.

Porte de Hal, keskiaikainen portti, jäänne Brysselin muurista

Ixellesin kaupunginosassa kävelin Avenue Louise -kauppakatua pitkin, ja pakkohan sitä oli käydä yhdessä mun lempikaupassa, Urban Outfittersissä. Mukaan tarttuivat korallinväriset kesäkengät. 

Mun Brysselin retken päätarkoitus oli olla kunnon Euroopan kansalainen ja käydä vihdoin ja viimein siellä EU-alueella kuikuilemassa rakennuksia ja pukumiehiä. 

Ensimmäinen kohde oli Euroopan parlamentti:

Sitten Parc Léopoldin kautta Parc du Cinquantenaireen, joka on aikoinaan avattu Belgian itsenäisyyden 50v.-juhlan kunniaksi. Puisto on iso ja ihan kiva, mutta minähän menin sinne kunnon biologina bongaamaan papukaijoja. Kyllä, villipapukaijoja. Mondon matkaopasta lukiessa opin, että häkeistä karanneet papukaijat ovat muodostaneet populaatioita Euroopan suurkaupunkeihin ja myös Brysseliin. Etukäteen kävellessä puistoon mua harmitti, etten ollut muistanut edes googlata, miltä kyseinen papukaijalaji (kauluskaija) oikein näyttää ja miten se ääntelee. Hyvin nopeasti kävi kuitenkin ilmi, että äänekkäitä, kirkkaanvihreitä papukaijoja oli mahdoton olla huomaamatta, etenkin koska niitä oli tosi paljon! Kovasti yritin ottaa niistä valokuvia, mutta eihän niistä kovin hyviä tullut... 

Lopuksi kävelin vielä Euroopan komission rakennuksien ohi Gare de Bruxelles-Schumanille ja sieltä junalla kotiin. Ilta kuluikin istuen Louvain-la-Neuven järven rannalla ja nauttien auringosta Kasian seurassa. 

Oiskohan kaikki Brysselin must-nähtävyydet kohta jo nähty?