Blocus - back to reality

Missasin kokonaisen viikon luentoja matkustelun takia, joten heti Louvain-la-Neuveen palattuani oli aika tehdä kaikki ranskan kirjoituskurssin rästityöt ja jatkaa ensimmäiseen tenttiin valmistautumista. Tapasin myös kavereita, joita en ollut nähnyt pitkään aikaan (eli about viikkoon, täällä kaverisuhteet on niin tiiviitä, että viikko näkemättä tuntuu ikuisuudelta). 13. toukokuuta oli vielä yksi cercle, Cercle Cardijn, poikkeuksellisesti auki, joten pitihän sinne mennä ihan vaan siksi, että en päässyt vikaan Casa-iltaan Ljubljanan matkan takia. Jouduin kuitenkin lähtemään kotiin melko aikaisin, koska mulla oli seuraavana aamuna ranskan kirjoituskurssin tentti klo 8.30.

Tein viikko sitten lukukauden ensimmäisen biologian tentin, aiheena embryologia eli alkionkehitys. Sehän oli siis se tentti, joka mun piti tehdä jo viime tammikuussa, mutta en silloin halunnut mennä opettajan eteen nolaamaan itteäni, koska en ollut todellakaan valmistautunut tenttiin tarpeeksi hyvin. Tällä kertaa halusin todellakin läpäistä tentin, joten aloitin lukemisen aikaisin sekä tein termilistoja, alleviivauksia, muistiinpanoja jne. Kyseinen kurssi on mulle varmaankin kaikista vaikein kurssi täällä Belgiassa, koska en ole aiemmin opiskellut kovinkaan paljon alkionkehitystä, ja sekin vähä, mitä oon aiemmin lukenut, on ollut haastavaa oppia ihan suomeksikin. Kurssin vaikeuden lisäksi jännitin tenttiä tosi paljon siksi, koska kyseessä oli suullinen tentti, ja tiesin, että mulla ei ole vaihtoehtoja. Mun on pakko tehdä tentti ranskaksi. Opettaja olisi varmasti antanut luvan tehdä tentin englanniksi, mutta tällä kertaa tiesin, että se on mun puolesta ihan mahdotonta, koska osasin kaikki aiheeseen liittyvät termit vain ranskaksi. Jännityksestä huolimatta tentti meni hyvin. Osasin vastata hyvin suurimpaan osaan kysymyksistä, ja ranska ei aiheuttanut ongelmia lukuun ottamatta muutamien pienten anatomisten sanojen unohtamista. En saanut tietää tentin tulosta heti, mutta kyllä mulle jäi siitä sen verran hyvä fiilis, että uskon läpäisseeni sen! Ehkä uskallan tästä kokemuksesta rohkaistuneena tehdä loputkin mun suullisista tenteistä ranskaksi. 

Viime lauantaina järjestin mun asuntolassa Euroviisu-kisakatsomon kavereille. Meitä oli täällä 7 vaihtaria katsomassa viisuja pienen pienestä telkkarista, tosin kaikki eivät olleet niin kiinnostuneita kisasta kuin toiset. Yllätyksenä meille muille eurooppalaisille tuli se, että italiaiset tytöt Giulia ja Elisa eivät olleet ikinä ennen katsoneet Euroviisuja. Elisa oli kuulemma kuullut viisuista ekan kerran vasta pari vuotta sitten. Ilmeisesti se ei ole niin suuri juttu Italiassa (vaikka italialainen Giorgio taas tuntui tietävän yllättävän paljonkin viisuista...). Mulle henkilökohtaisesti tärkeintä oli opettaa nicaragualaiselle Ivonnelle, mistä Euroviisuissa on kyse, ja pisteiden jakamisen aikaan Ivonne sanoikin "I'm learning so much about the European geopolitics!" Taisi Ivonne oppia jotain Suomen naapurirakkaudestakin todistettuaan mun reaktion Ruotsin pisteiden annon jälkeen... Ei oo reilua ensin voittaa lätkässä ja sitten antaa nolla pistettä viisuissa. 

Tällä viikolla ei ole enää ollut luentoja, sillä blocus eli lukuloma alkoi. Olen siis kökkinyt kotona ja lukenut mun seuraavaan tenttiin eli immunologian uusintaan. Oon jo nyt niin kyllästynyt tähän kaikkeen. Koitan tsempata itteäni sillä ajatuksella, että 13. kesäkuuta oon vapaa! 5 tenttiä, yksi esitelmä ja sitten tämän lukuvuoden opiskelut ovat ohi.

Onneksi ulkona on näyttänyt jo monta viikkoa tältä:

Eipä tule ainakaan houkutuksia lähteä hengaamaan järven rannalle. Tai terassille. Toivottavasti sade jatkuu vielä seuraavat kolme viikkoa. Ainakin huomisen sääennuste näyttää lupaavalta:

Ostin tänään lentolipun takaisin Suomeen. 9. heinäkuuta. 

En halua edes ajatella sitä. 

Hermoloma Ljubljanassa

Heti Amsterdamista kotiin päästyäni aloitin pikaisesti pakkaamiseen ja nukuin univelkoja pois yhden yön ajan  omassa sängyssä ennen lähtöä Sloveniaan vapunpäivänä. Ljubljanaan saavuttua huomasin ensimmäisenä, että lentokenttä on tooosi pieni. (Slovenialainen Neza ei siis huijannut mua varoitellessaan kentän rupuisuudesta.) Toiseksi huomasin, että Belgiassa välttämättömästä takista sai luopua, sillä ulkona oli mukavan lämmintä. Ljubljanassa asuva Ilona-serkku oli mua vastassa, ja vietinkin seuraavat 5 yötä serkun perheen luona. 

Ljubljanassa viettämäni aika oli mukavan rentoa ja tuntui, että sain kerättyä juuri sopivasti voimia tenttikautta varten. Yleensähän kaupunkilomilla suhataan paikasta toiseen ja yritetään nähdä mahdollisimman paljon mahdollisimman vähässä ajassa. Tällä kertaa ajattelin ottaa vähän rennommin. Nukuin pitkiä yöunia, vaeltelin keskustassa yksin sekä myös Ilonan ja 2v. Liljan kanssa. Ei aikatauluja, ei ihmeellisempiä suunnitelmia. 

Erityisempinä ohjelmanumeroina voisi mainita shoppailureissun Citypark-ostoskeskukseen ja paikallisen Union Olimpija -korisjoukkueen kotimatsin. Peli oli kiinnostava siinäkin mielessä, että kentällä oli välillä kolmekin suomalaista pelaajaa samaan aikaan. 

Sää oli Ljubljanassa mun matkan ajan melko sateinen. Ehkä harmaat pilvet ovat yksi syy siihen, miksi kaikki mun sieltä ottamat valokuvat ovat erityisen kökköjä. 

Tykkäsin kuitenkin reissusta tosi paljon. Ljubljanakin on niin kiva kaupunki, että voisin mennä sinne toistekin. Ja seuraavan kerran mieluiten silloin, kun Neza ei ole Belgiassa poikaystävänsä luona... Meni tällä kertaa aikataulut vähän ristiin. Kaverit jopa kehittivät mun kunniaksi uuden termin: "The Silja: going to a country where a friend of yours lives at a time when she or he is not there." Joka tapauksessa mulla on siis oikein hyvä syy ottaa joskus uusinta! 

Nuit blanche à Bruxelles & Queen's day 2013 in Amsterdam

Huhtikuun viimeisenä viikonloppuna vaihtareiden kesken kiersi huhu suurista bileistä Brysselissä. En ollut koskaan aikaisemmin viettänyt yötä Brysselissä (jos ei lasketa sitä kertaa, kun tultiin takaisin Amsterdamista keskellä yötä...) joten olin heti lähdössä porukan mukaan. Lähdimme lauantai-iltana jo kahdeksan aikoihin Brysseliin, jotta sisäänpääsy olisi halvempi, ja juna olikin täynnä LLNin vaihtareita.

Bileiden nimi oli Antitapas night, ja se järjestettiin isossa kellarissa Gare du Midin lähistöllä. Alkuillasta paikalla jaettiin jopa ruokaa, mutta sitä varten joutui jonottamaan ja käyttämään kyynärpäätekniikkaa. Tila oli melko suuri, ja sieltä löytyi monta lavaa, joissa eri bändit esiintyivät. Paikalla tuntui olevan pelkästään vaihtareita Brysselistä ja sen ympäristöstä, sillä joka puolella kuuli puhuttavan vain espanjaa tai englantia.

Itse viihdyin pisimmän aikaa "indie roomissa", jossa dj soitti hyvää musiikkia. Oltiin bileissä koko yö eli aamukuuteen asti, minkä jälkeen suunnistettiin juna-asemalle odottamaan ensimmäistä junaa. Paluumatka sujuikin mukavasti nukkuessa nojaten toisten olkapäihin.

Brysselissä vietetty nuit blanche oli hyvää harjoitusta meidän Amsterdamin matkaa varten, sillä 30. huhtikuuta siellä järjestettiin toistaiseksi viimeinen Queen's Day kuningatar Beatrixin luopuessa kruunustaan. Lähdimme bussilla kohti Amsterdamia kuuden aikoihin edellisenä iltana ja saavuimme perille klo 22. Emme olleet varanneet hostellia, joten tarkoituksena oli viettää koko yö keskustassa ja seuraavana päivänä nauttia vielä Queen's Dayn tunnelmasta ennen kotiin lähtöä iltapäivällä.

Amsterdamin keskustaan päästyämme kyselimme ihmisiltä, mistä löytäisimme hyvät bileet. Monet neuvoivat menemään baareihin, mutta sellainen ei meitä kiinnostanut. Halusimme löytää mieluummin rennot katubileet kuin mennä johonkin yökerhoon. Päätettiin käväistä huvikseen katsomassa Dam Squaren juhlavalmisteluja seuraavaa päivää varten.

Sieltä löysimme mahtavan koko-oranssiin pukeutuneen paikallisen, joka kertoi meille muutamien aukioiden nimiä, joista varmasti löytyisi sopivaa Queen's night -tunnelmaa. Sattumalta samoihin aikoihin aukiolle saapui rumpuryhmä, jota lähdimme seuraamaan ihmismassan mukana. Löydettiin sittenkin ne katubileet! Kulkue päättyi Rembrandtpleinille, joka oli täynnä muita juhlijoita. Päätimme jäädä sinne, ja vietimmekin lopulta siellä melkein koko yön. Päätimme omaksua belgialaisen identiteetin yön ajaksi, joten selitimme kaikille kyselijöille, että ollaan kotoisin Belgiasta. Joillekin ärsyttäville hollantilaisille suostuttiin puhumaan vain ranskaksi, vaikka he kuinka yrittivät inttää, että kyllä belgialaisten pitäisi ainakin hollantia ymmärtää! Taidettiin myös laulaa Louvain-la-Neuve -laulua melko kovaan ääneen. On se kumma, kun koti-ikävä iskee heti, kun on yhdenkin illan pois LLNstä. 

Aamuyöllä käväistiin vielä lähibaarissa (lähinnä vaan vessan takia), mutta pian kaikki paikat sulkeutuivat ja jouduttiin takaisin ulkoilmaan.

Mentiin syömään falafel-paikkaan, jossa Margot alkoi jutella jonkun espanjalaisen porukan kanssa ja kerrottuaan niille, ettei meillä ole majapaikkaa, ne tarjosivat meille niiden sohvia. Tartuttiin tarjoukseen heti, joten eikun taksiin ja nukkumaan. Joku hyöty siitä, että espanjalaisia on joka paikassa, ja että ne ovat myös sosiaalisia keskenään. 

Nukuttiin 2-3 tuntia sohvilla, kunnes kahdeksan aikoihin aamulla alettiin Giulian kanssa patistella Margot'a ja Joanaa heräämään, jotta kerettäisiin näkemään Hollannin kuninkaalliset parvekkeella. Ratikat kulkivat poikkeusreittejä, joten jouduimme kävelemään koko Vondelparkin läpi. Puistossa oli menossa kirpputori/myyjäiset, jossa etenkin lapset myivät muffineja ja esiintyivät tienatakseen taskurahaa.  

Uuden kuninkaan oli tarkoitus puhua klo 10.30 palatsin parvekkeelta, ja me saavuimme paikalle klo 10.50 eli valitettavasti missattiin koko juttu.

Loppupäivä käveltiin ympäriinsä, istuttiin kahvilassa ja ihmeteltiin kaupungin oransseja koristeita ja ihmisten panostusta pukeutumiseen. Kuninkaallisfanina mua ensin harmitti tosi paljon, ettei nähty mitään virallisia juhlallisuuksia, mutta onneksi oltiin kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kun meidän ohi ajoi monta bussillista kuninkaallisia, ja bongasin joukosta jopa kruununprinsessa Victorian! Päivän kuninkaalliskiintiö täyttyi.

Jopa McDonald's oli Queen's Dayn tunnelmissa

Pian olikin jo aika lähteä bussiasemalle ja takaisin Belgiaan. Meidän lyhyt Amsterdamin reissu oli kuitenkin tosi mukava, ja kiva, että kohdalle osui vielä historiallinen viimeinen Queen's Day vähään aikaan. Tää matka myös todisti sen, että aika usein ne hullut ideat ovat niitä parhaimpia ideoita. Tuntuu myös siltä, että tykkään Amsterdamista nyt toisen kerran jälkeen vielä enemmän!

Maalis-huhtikuu kuvina

Aattelin tehdä nyt tällaisen kuvapainotteisen postauksen siitä, mitä kaikkea tapahtui maalis- ja huhtikuun aikana, ennen kuin kerron viime viikkojen kuulumiset ja matkakertomukset.

Täällä Louvain-la-Neuvessä on kiitettävän paljon irlantilaisia vaihtareita, joten luonnollisesti he järjestivät suuret bileet maaliskuussa St. Patrick's Dayna, tai no oikeastaan edellisenä iltana. Keskiyöllä parikymmentä irlantilaista huutolauloivat perinnelauluja, heiluttivat Irlannin lippua ja muut seurasivat vierestä huvittuneina. 

Juhliin kuului pukeutua Irlannin lipun väreihin, mutta itse en löytänyt kaapista mitään sopivaa päällepantavaa.

Ainakin Giulian pullo on oikeanvärinen.

Parin viikon päästä alkoi kahden viikon pääsiäisloma tai oikeastaan pre-blocus eli pre-lukuloma. Belgiassa opiskelijat eivät ilmeisesti saa ikinä lomailla. Pääsiäissunnuntaina järjestettiin tyttöporukalla pienimuotoinen international lunch. Mä halusin tällä kertaa päästä helpolla, joten tein jälkkäriksi pannukakkuja.

Toinen jälkkäri oli portugalilaisten tekemä. Keksimuruja, kermavaahtoa ja kondensoitua maitoa, simppeli mutta herkullinen jälkkäri, joka syötiin tietenkin lusikoilla suoraan tarjoiluastiasta.

Pääsiäissunnuntain illalla isompi porukka LLNiin jääneitä vaihtareita kokoontui kot Erasmukseen. Yksi italialainen poika kokkasi kolmen ruokalajin illallisen yli 20 hengelle. Taitaa olla Unelmien poikamies -materiaalia tai jotain?

Iltaa jatkettiin pyjamabileiden merkeissä... Vietin siis hieman erilaisen, mutta siksi juuri tosi hauskan pääsiäisen!

Pääsiäisloman ensimmäisellä viikolla oli aika ryhtyä toimeen ja opiskella! Opiskeltiin monena päivänä yhdessä Ivonnen kanssa. En ole aiemmin oikeastaan harrastanut kavereiden kanssa yhdessä lukemista, oon enemmän sellainen yksinäinen puurtaja, mutta Ivonnen kanssa opiskelu sujui hyvin. Toisen seura motivoi tarpeeksi keskittymään, ja välillä pidettiin tietenkin juttelutaukoja. Kokeiltiin myös monia eri paikkoja: ravintolaa, kirjastoa ja jopa meidän kantapaikka La Galoutea (tosin iltapäivällä, kun siellä oli rauhallisempaa)... Ja kuvatodisteita löytyy tietenkin, kiitos kännykkäkameran. 

Pääsiäisloman toisella viikolla tein viikon mittaisen visiitin Suomeen. Toin kotiin talvivaatteita ja -kenkiä ja näin kavereita, mutta valehtelematta matkalla oli vain yksi ja ainoa syy: Ahvenanmaan linturalli 2013! (Vuorokauden kestävä bilsan opiskelijoiden kisa, jonka aikana yritetään joukkuettain bongata mahdollisimman monta lintulajia.)

Viikonloppu oli ihan mahtava! Kaatosadetta, epämääräisten metsäteiden ajamista aamuyöllä, epätoivoa, kylmyyttä ja "käsittämätöntä skeidaa" mutta samalla myös huonoja vitsejä, ekaa kertaa elämässä nähtyjä lajeja, kuumaa mehua termarista ja muitten joukkueiden hämäämistä mm. sammuttamalla auton valot pimeällä tiellä. Meidän joukkueen eli Pullasorsien kaikki tavoitteet täyttyivät: ei oltu vikoja ja saatiin enemmän haviksia (39) kuin viime vuonna!

Kiikarointi aloitettiin tietenkin jo laivamatkalla

La-aamu, herätys klo 4, suunnistettiin Eckerön etelärantaan ja odotettiin auringonnousua. No, eihän siellä lintuja näkynyt, pari "stadin mulkkua" kylläkin sateenvarjon kanssa. ;)

Mehutauko bussipysäkillä

Purku

Ja tulihan se aurinkokin esiin (ja ne 5-6 maa/merikotkaa prkl), ihan vääränä päivänä.

Vaikka en kerennyt viettämään kovin paljon aikaa Suomessa, reissu ainakin muistutti mua siitä, että mukavaa opiskelijaelämää löytyy myös sieltä kotimaasta. Se on vähän erilaista kuin täällä LLNissä, mutta yhtä lailla kivaa. Mental note: muista tämä, kun heinäkuussa painiskelet post-Erasmus depression syndromen kanssa.