Ylistyslaulu Casalle ja muut cerclet

Mainitsen Casan joka toisessa lauseessa, joten ajattelin, että olisi aiheellista omistaa juhlimiselle ihan oma postaus. Casa, La Casa, La Grande Casa… Kutsumanimiä on useita, mutta La Casa taitaa olla se virallinen versio. Louvain-la-Neuvessa on useita cerclejen (ainejärjestöjen) tai régionalien (osakuntien) tiloja, ja suurin osa niistä on omistettu vain kyseiselle cerclelle (esim. Agro, CESEC, Lux, Maison des Sciences, Carolo, Philo&Lettres etc.). Casa puolestaan on LLNin isoin vuokrattava tila, jossa on vaihtuvien cerclejen/régionalien järjestämiä bileitä maanantaista torstaihin (paras ilta usein torstai).

Baaritiskillä työskentelevät tilan vuokranneeseen cercleen/régionaliin kuuluvat opiskelijat

En ole vieraillut läheskään kaikissa LLNin cercleissä, koska hyvin nopeasti Casasta muodostui suosikki melkein kaikkien ulkona käyvien vaihtareiden kesken. Tavoitteenani on nyt selittää, mikä siinä Casassa on niin maagista, mutta paikkaa ei tietenkään voi täysin ymmärtää käymättä siellä itse. Tervetuloa kokeilemaan… ;)

Helsingin yöelämässä olen tottunut laittamaan ykköset päälle ulos mennessä (haalaribileitä lukuun ottamatta), ja silloin joskus harvoin, kun sai tanssilattialla siideriä oman lempimekon päälle, ketutti aika suunnattomasti. LLNissa kaikki on päälaellaan. Ulos mennessä ei missään nimessä kannata laittaa hienoja vaatteita, ja kengät on mahdollista pilata yhdessä yössä nimim. kokemusta on. Niin ja juomien päälle saaminen on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Yleisin asu cercleissä on oman vuosikurssin/cerclen huppari, farkut ja kumisaappaat/tennarit. Lisäksi eri cercleillä on omia asusteita, esim. pinsseillä varusteltu calotte-hattu, tussilla töhritty labratakki, musta viitta jne. Takkia on turha ottaa mukaan. Syksyllä vähän arvelutti, miten talvipakkasilla pärjää, mutta onneksi välimatkat on LLNissa lyhyitä…

Tyypillinen cercleasu kuvattu Casan sulkeutuessa

Olutta saa päällensä helposti silloin, kun cercle on täynnä ja ihmiset tönivät toisiaan (eli melkein joka ilta). Tapana on kuljettaa baaritiskiltä olutlasillisia myös kavereille, yleensä 4 muovimukia per käsi pään yläpuolelle nostettuna. Kun tätä tyyppiä vähän tönäisee, niin ympärillä olevat onnettomat saavat oluthiushoidon. Oluen valuminen pitkin päänahkaa ei ole mikään kivoin kokemus, mutta nyt siihen on jo tottunut. Kerran jopa jouduin kahden italialaisen tytön olutsodan sivullisuhriksi, ja sain kokonaisen olutlasillisen päin naamaani. Sen siitä saa, kun on päätä pidempi ja seisoo väärän ihmisen takana… Yleensä vähän märkiin huppareihin ei kiinnitä huomiota, mutta sinä iltana sain vastata muutamaan ”What happened?!!”-kyselyyn, kun koko hupparin rintamus oli oluessa. Kumpparit ovat siis hyvä varuste, koska olutta (ja muita nesteitä…) on lattialla runsaasti.

Sitä voi olla ehkä vaikea uskoa, mutta Casan bileet on parhaita, joissa olen ikinä elämässäni ollut. On ihanaa, että voi unohtaa kaikki vaatekriiseilyt ja tanssia mukavissa vaatteissa välittämättä siitä, miltä näyttää. Lisäksi bileistä tekee hyvän tietenkin hyvä seura. Cercleissä käy vain opiskelijoita, mikä tarkoittaa sitä, että ne ällöttävät nuoria tyttöjä baaritiskiltä tuijottavat miehet on poissa. Vaikka kaikki vaihtarit eivät cercleistä tykkääkään, on kuitenkin helppo löytää seuraa kot Erasmuksesta, ja mulla on muutamia bilehirmukavereita, jotka saa aina houkuteltua mukaan…

Casaan kannattaa mennä vasta puolenyön jälkeen eli ilta kannattaa aloittaa esimerkiksi juuri siellä kot Erasmuksessa, josta vaihtarit heitetäänkin ulos yleensä juuri sopivaan aikaan. Kellarikerroksessa sijaitsevaan Casaan laskeudutaan portaita alas, ja ensimmäisenä tulijoiden kasvoille iskee kuuma, kostea ilma ja Casan ominaislöyhkä. Sitten vaan hupparit pois päältä ja kohti täyttä tanssilattiaa… Casa ei todellakaan ole juttelupaikka. Musiikki on sen verran kovalla, ettei kaverin puheesta saa paljon selvää. Suosituimmat aktiviteetit ovat siis tanssiminen ja olutlasien kumoaminen à-fond-tekniikalla eli ykkösellä alas. Maes-olut 25cl maksaa 0,90€. Musiikin taso riippuu dj:stä, mun suosikki on Jeremix, joka löytyy jopa mun fb-kavereista, pitäisikö huolestua? Ehkä huolestuttavampaa on kuitenkin se, että viime lukukaudella yksi baaritiskillä silloin tällöin työskennellyt Lux-régionaliin kuulunut poika tunsi mut ja Giulian kasvoilta. 

Musiikki loppuu kolmelta aamuyöllä, ja joka ilta päätetään samaan Edouard Priemin Louvain-la-Neuve –lauluun. Viimeistään silloin kuuluu hakeutua kavereiden seuraan, muodostaa rinki kädet toistensa harteilla ja laulaa hartaasti mukana. Kertsihän kuuluu näin:

Louvain-la-Neuve
Tu ne dors jamais la nuit
Tu me fais chanter
Sans m'arrêter
On fête toute l'année
Parfois on pleure en juin
Mais non jamais, jamais je ne t'oublierai

Vapaa suomennos :

Louvain-la-Neuve

Et nuku koskaan öisin

Saat minut laulamaan

lakkaamatta

Juhlitaan koko vuoden ympäri

Joskus itketään kesäkuussa

Mutta en koskaan, en koskaan unohda sinua 

CESEC (=Cercle des Étudiants en Sciences Économiques, Sociales, Politiques et de la Communication) on cercle, jossa olen käynyt ehkä toiseksi eniten. Suosituin ilta on tiistaisin. Tila on Casaa ehkä puolet pienempi, joten tungos on taattu. Useimmiten ihmiset levittäytyvät CESECin ulkopuolelle, koska sisälle ei yksinkertaisesti mahdu. Baaritiskille pääseminen on melkein mahdotonta, joten välttelen sitä viimeiseen asti. Aika usein löytyy kyllä kaveri, joka voi tehdä sen mun puolesta… CESEC ei ole mun suosikkipaikka juuri sen käsittämättömän tungoksen ja tönimisen takia, mutta on sielläkin pari kivaa iltaa vietetty.

Keskellä pojat esittelevät oikeanlaista à-fond-tekniikkaa. Muovimuki puristetaan sivusuunnassa lyttyyn, ylimääräiset vaahdot pyyhitään pois ja sitten vaan kurkusta alas. 

Lisäksi oon testannut ainakin La Petite Casaa (ison Casan yläpuolella), Agroa ja Caroloa, jotka kaikki ovat pienemmästä päästä. Etenkin La Petite Casa on usein niin täynnä, ettei liikkumisesta tule mitään, joten sinne ei yleensä jäädä kovin pitkäksi aikaa.

Eli tällaista on biletys Louvain-la-Neuven tapaan. Ei taida olla enää mikään yllätys, että koko muu Belgia pitää LLNin opiskelijoita porsaina. LLN:lla on tosiaankin pahimman bilekaupungin maine koko maassa. Kyllähän tätä vuoden jaksaa mainiosti, mutta viisi vois olla jo liikaa… 

Visite multiculturelle de Bruxelles

Syy siihen, miksi en ole päivitellyt kovinkaan usein viime aikoina, on se, ettei mulla ole ollut hirveästi kerrottavaa! Arki täällä pyörii melko samalla tavalla joka viikko. Aamuisin käyn luennoilla, ja iltaisin olen yrittänyt ryhdistäytyä ja käydä yliopistoliikunnassa (mun uusi ehdoton suosikki on latino training, se on superhauskaa!). Lisäksi oon asettanut itselleni jonkunlaisen säännön siitä, että menen ulos vaan kaksi kertaa viikossa, yleensä ainakin torstaina ja usein myös tiistaisin... Joka viikko tuntuu olevan jonkun syntymäpäivät, joten bileet eivät ikinä lopu kesken. Viime viikolla juhlittiin Terezaa, tällä viikolla Ivonnea ja Emilyä jne. Viikonloput kuluvat yleensä nukkuessa ja kavereiden kanssa hengaillessa. Itse ainakin välttelen viimeiseen asti baariin menemistä viikonloppuisin, koska ulos meneminen on arkena vaan paljon hauskempaa. Hassua, että täällä rutiinit on kääntynyt ihan päälaelleen. Mitenköhän pärjään enää Suomessa, jossa yöelämä on keskittynyt viikonloppuihin?

Viikko sitten lauantaina osallistuin yhden kot-à-projet'n järjestämään monikulttuuriseen retkeen Brysseliin. Vierailimme ensin Marolles-kaupunginosassa, joka on etenkin ennen ollut pääosin vähäosaisten asuttama.

Place du Jeu de ballen kirpputori, jonne pitää tulla uudelleen paremmalla ajalla

Käytiin myös tutustumassa luomutoriin, jossa tarjoiltu ilmainen kuuma omenamehu lämmitti mukavasti

Marollesissa kadunnimet on kirjoitettu kolmella eri kielellä. Ylhäältä alas: marollien (Marollesin murre), ranska ja flaami. 

Kävelykierroksen seuraava kohde oli Matonge, afrikkalaisten, etenkin kongolaisten asuttama kaupunginosa. 

Kävimme syömässä lounaan afrikkalaisessa baarissa/kulttuurikeskuksessa. Ruokana oli kanansiipiä, banaania, riisiä ja kalaa (joka tosin näytti ja maistui enemmänkin vihreän teen puruilta, mun on edelleenkin vaikea uskoa, että siinä oli kalaa, vaikka mulle niin väitettiinkin). Ruokatauon jälkeen kävimme ostoskeskuksessa, jossa oli varmaan 30 afrikkalaista kampaamoa. Siellä tuli vähän ahdistava turistiolo, kun meitä oli iso porukka ja katselimme lasien läpi kampaamoihin sisään. Tuli auttamatta vähän sellainen olo kuin katsoisi terraarioihin sisään tai jotain... 

Retken viimeinen kohde oli turkkilainen kaupunginosa Schaerbeek. Kaduilla oli vieri vieressä kebab-ravintoloita ja turkkilaisia leipomoita. Harmi, että oltiin just syöty... 

Käytiin myös tutustumassa yhteen moskeijaan/rukoushuoneeseen, jossa saatiin pikainen oppitunti islamista. Se oli tosi mielenkiintoista, koska en ole aiemmin vieraillut vastaavassa paikassa.

Illalla oltiin todella väsyneitä ja kylmissämme, mutta päätimme vielä mennä junalla keskustaan oluelle, ja paikaksi valikoitui lopuksi vanha tuttu Delirium. 

Bryssel on siinä mielessä kiva kaupunki, että siihen ei kyllästy nopeasti. Nytkin kävin kolmessa täysin erilaisessa kaupunginosassa, joissa en ole ennen käynyt, vaikka ne sijaitsevat ihan kävelyetäisyydellä keskustasta. Tuli taas mieleen, että kevään aikana täytyy muistaa käydä Brysselissä useammin, koska siellä on kuitenkin vielä paljon nähtävää, ja tuskin kovin montaa kertaa elämässä on enää mahdollisuus päästä sinne  alle eurolla ja 45 minuutissa... 

St. Valentine's Party

Pari viikkoa sitten ystävänpäivänä Kot Erasmus ja ESN järjestivät vaihtareille ystävänpäivän illallisen ja bileet. Aiemmin päivällä olin hyvästellyt Nezan, jonka oli aika palata takaisin Sloveniaan. Neza tosin löysi poikaystävän Belgiasta, joten se tulee usein kyläilemään (seuraavan kerran jo viikon päästä)!

Illalla oltiin sovittu tapaaminen Casan eteen kahdeksan aikoihin. Olin tietenkin ensimmäisenä paikalla, ja mulla oli aikaa ihmetellä, kuinka erilainen aukio on tuohon aikaan illasta verrattuna esimerkiksi kolmeen aamuyöllä... Ainoat paikalla liikkuneet ihmiset olivat joko vaihtareita menossa bileisiin Le Post'iin tai turisti(?)kaksikko, joka selvästi kiersi LLN:in tärkeimpiä nähtävyyksiä eli cerclejä ja kysyi multakin ohjeita muutaman paikan löytämiseen. Olivat tosin valinneet ihan väärän kellonajan kierroksen tekoon, kun kaikki paikat olivat vielä kiinni! Varmasti yli puolen tunnin odottelun jälkeen oli viimeinenkin italialainen ja portugalilainen saapunut paikalle, joten voitiin astua sisään bileisiin. Saatiin poskiin numerot, joiden avulla voisi lähetellä viestejä salaa toisille.

Bileet olivat ihan mukavat, vaikka taas kerran todettiin vanhalla porukalla, että ei tunneta puoliakaan nykyisistä vaihtareista... Iltaa jatkettiin tietenkin Casassa, joka oli tosi täynnä, ja seuraavana päivänä oli melkein mustelmilla kaiken sen tönimisen jälkeen.