Nyt saa blogihiljaisuus viimein loppua. Tammikuu on ollut todella kiireistä aikaa ensin tenttien, sitten vaan lomasta ja kotiin lähtevien kavereiden seurasta nauttimisen takia.
Vietin tosi kivat ja virkistävät kaksi viikkoa Suomessa. Onnistuin näkemään melkein kaikki kaverit, jotka halusinkin, ja välttelin myös melko tehokkaasti tentteihin lukemista viimeiseen hetkeen saakka.
Gentin inspiroima "piparkakkufasadi"
Palasin Belgiaan 3. tammikuuta. Mua oli vastassa kylmä ja autio asuntola, pattereiden loppumisesta puolen minuutin välein hälyttävä palohälytin ja edelleen vettä vuotava katto. Siinä vaiheessa koti-ikävä iski pahemmin kuin kertaakaan koko syksyn aikana. Kuljetin piippaavan palohälyttimen Service des logementsin toimistoon, josta sain tilalle uudet patterit (yllätys, yllätys en omista ruuvimeisseliä, jolla olisin saanut edes patterit itse irti). Hyvä, että palasin Suomesta arkipäivänä, sillä muuten oisin saattanut joutua kuuntelemaan piippausta hieman pidempään... Onneksi olin sopinut lounastreffit kavereiden kanssa heti ensimmäiseksi päiväksi, mikä helpotti sopeutumista tähän Erasmus-elämään uudelleen pienen tauon jälkeen.
Sitten alkoivat tentit. Ne tulivat aika monelle vaihtarille (minä mukaan lukien) yllätyksenä, ja monen mielenterveys oli koetuksella. Koko syksy meni juhliessa ja matkustaessa, ja kaiken lisäksi lukuloma on täällä ilkeästi sijoitettu joulun ja uuden vuoden ajalle, joten kukaan ei ollut mielestään tarpeeksi valmistautunut tentteihin. Mä tein kuusi tenttiä puolentoista viikon aikana: neljä kirjallista ja kaksi suullista. Suulliset tentit tein englanniksi, ja niistä ensimmäinen (génétique moléculaire) meni ihan hyvin, vaikka jännitin sitä tosi paljon. Toinen suullinen tentti (toxicologie humaine) olikin sitten lähempänä täyttä katastrofia. Olin mielestäni valmistautunut tenttiin ihan hyvin, mutta mun kohdalle osuneet neljä kysymystä nähdessä en tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Kaikki kysymykset koskivat jotain yksityiskohtia, joita oltiin käsitelty ehkä yhdellä luentodialla satojen joukosta (esim. kuka on Sir Percival Pott, tota joo...), ja olin valmistautunut vastaamaan astetta laajempiin kysymyksiin, koska ainakin yleensä yliopistotasolla on tärkeämpää ymmärtää isoja linjoja... Tiesin vastauksen oikeastaan vain yhteen kysymyksistä, toiseen osasin vastata pienellä opettajan avustuksella ja lopuista kahdesta mulla ei ollut mitään hajua. Kun opettaja huomasi, ettei tää tentti mene ihan putkeen mun osalta, se kysyi multa, mikä kurssin osa-alue miellytti mua eniten (vastasin raskasmetallit) ja kuulusteli joitakin asioita siltä alueelta. Niihin kysymyksiin osasin jopa vastata, ja lopulta sain arvosanaksi 12/20. Tavallaan opettaja siis auttoi mut läpi tentistä.
Muista tenteistä en ole vielä saanut tuloksia, enkä oikeastaan tiedä, miten ne menivät. Uskalsin tehdä vain yhden kirjallisen tentin ranskaksi, koska kaikissa muissa kursseissa opettajat sallivat myös englannin kielen. Ranskan kirjoittaminen sujui kuitenkin yllättävän kivuttomasti, joten ehkä kevään tenteissä uskallan käyttää enemmän ranskaa.
Tenttiperiodi meni suurimmaksi osaksi neljän seinän sisällä, joten vikan tentin jälkeen viime viikon tiistaina olo oli aika euforinen. Jana muutti mun luokse asumaan viikoksi luovutettuaan oman asuntonsa ennen kotiinpaluuta, ja vietettiin ensimmäinen vapaa ilta tenttien jälkeen Beer Barissa (uusi baari LLN:ssä!) ruotsalaisen Linan läksiäisissä.
Keskiviikkona leivoimme viimeistä kertaa yhdessä Janan kanssa (ainakin vähään aikaan!). Teimme kakun, jota Giulia oli tarjonnut meille aiemmin. Jostakin syystä siitä ei kuitenkaan tullut yhtä hyvää kuin Giulian versiosta. Ilmeisesti sen leipomiseen tarvitsee jotakin italiaista magiaa (eli kakku pitää unohtaa uuniin, kuten Giulia viime kerralla).
Torstaina kävimme Brysselissä Janan ja Giulian kanssa alennusmyynneissä. Illalla Joana liittyi seuraamme, ja tarkoituksena oli käydä hyvästelemässä Joanan portugalilainen ystävä Carolina. Kuitenkin muutaman hyvin epäselvän tekstiviestin ja Etterbeekissä vietetyn erittäin kylmän tunnin jälkeen lähdimme ärsyyntyneinä kotiin. Ilmeisesti Carolinalla ei ollut yhtä suurta halua sanoa hyvästejä. Lämmittelimme varpaitamme vähän aikaa kotona, ja illalla menimme juhlistamaan kaveriporukalla Ivonnen tenttien loppumista. Tapasimme baarissa yhden selvästi post-Erasmus depression syndromesta kärsivän tytön, joka oli ollut syksyn Jyväskylässä vaihdossa. Oli hauska kuulla tytön Suomi-kokemuksista, ja paras sitaatti taitaa olla: "Lakes, lakes, lakes. Just like in Twilight!"
Olen anonut koko syksyn, että Giulia kokkaisi mulle aitoa, italialaista risottoa. Perjantaina toiveeni vihdoin toteutui! Vietettiin ehkä yksi hauskimmista illoista koskaan Giulian luona (melkein) kaikkien tärkeimpien ihmisten kesken. Iltaa jatkettiin Beckettsissä, mutta Becketts nyt on mitä on...
Sieni-chipolatarisotto
Jana ja tsekkiläinen skumppapullo
Lauantaina kulinaariset kokeilut jatkuivat, tällä kertaa pizzan merkeissä mun luona. Illalla mentiin Joanan portugalilaisiin bileisiin, jotka etukäteisvaroitteluista huolimatta paljastuivat aika laimeiksi juhliksi... Mut pizza oli ainakin hyvää!
Pizzan kaulintaa Leffe-pullolla, voiko olla belgialaisempaa?
Sunnuntaina oli tarkoitus pitää taukoa kokkailusta. Veimme leftover pizzan Ivonnen luo ja vietimme iltaa rennosti Giulian, Janan ja Ivonnen kesken. Jotenkin Ivonne päätyi kuitenkin opettamaan meille, kuinka maissijauhoista ja vedestä tehdään tortilloja. Tällä taidolla aion ehdottomasti joskus tehdä vaikutuksen sitten, kun olen takaisin Suomessa!
Maanantaina kävimme pitkällä kävelyllä Louvain-la-Neuvessä, koska Jana halusi ottaa paikoista valokuvia ennen kotiinlähtöä.
Illalla oli Janan läksiäiset Beer Barissa, ja juhlia jatkettiin Kot Erasmuksessa. Taas yksi hauska ilta kavereiden kesken.
Eilen oli Janan viimeinen päivä LLN:ssä. Kävimme lounaalla Nezan ja Ivonnen kanssa, ja Jana hyvästeli vielä muutamat ihmiset ennen lähtöä Brysseliin. Saatoin Janan Brysseliin asti, koska Jana ei olisi selvinnyt yksin laukkujensa kanssa Prahan bussiin saakka. Hyvästien sanominen on inhottavaa, mutta se on osa tätä Erasmus-elämää. Toiset lähtevät ja toiset jäävät. Pitää ruveta suunnittelemaan Tsekin-matkaa keväälle...
Ydinporukka koossa viimeistä kertaa ennen Janan lähtöä
