Kisassa on eri kategoriat ”ammattilaispyöräilijöille”, hyväntekeväisyyteen rahaa kerääville ”humanitäärisille” pyörille ja ”folklorisille” pyörille, jotka eri kot-à-projet-asuntolat, cerclet ja régionalet ovat rakentaneet. Mulle ei koskaan selvinnyt, miten jokaisen kategorian voittaja lopulta selviää. Kai joku istuu koko ajan radan varrella laskemassa eri pyörien kierroksia… 24h Vélo on joukkuelaji, joten pyöräilijöitä vaihdetaan kyllä vuorokauden aikana.
Pro-pyöräilijät kärjessä
Sää oli täydellinen tapahtumaa varten. Aurinko paistoi, 20 astetta. Kerrankin Belgia ei pettänyt. (Heti seuraavana päivänä olikin varmaan 10 astetta...)
Olutkorien luovaa käyttöä
Kuvia katsellessa on hyvä pitää mielessä, että kaikkien rakennelmien alta löytyy oikeasti pyöriä.
Muutamat pyörät tarvitsivat ajajien lisäksi monihenkisen, kävelevän entouragen pitämään rakennelmaa koossa.
Mun lemppari!
Taka-alalla Angry Birds -pyörä
Päivällä
tunnelma kaupungissa oli vielä aika rauhallinen. Ihmiset katsoivat
pyöräilijöitä ja Place de l’Universitélla oli eri kot-à-projet-asuntoloiden
järjestämää ohjelmaa lapsille. Ivonnen liityttyä meidän seuraamme kävelimme
ympäriinsä ja törmäilimme jatkuvasti tuttuihin.
Iltaa
kohden ihmiset lisääntyivät, ja LLN muuttui vähitellen kuin yhdeksi isoksi festarialueeksi. En tiedä, kuinka paljon ihmisiä 24h Vélo keräsi tänä vuonna, mutta aiemminpa vuosina tapahtumaan on osallistunut lähemmäs 50 000 henkeä. Me oleskelimme pitkään vaihtariporukassa Grand-Placella, ja sieltä siirryimme
Place Rabelais’lle tanssimaan. Myöhemmin jatkoimme tanssimista vielä Parking Leclercqillä, jonne
oli rakennettu suuri lava dj:tä varten. Aamukolmen aikoihin kaverit alkoivat
väsyä ja halusivat lähteä nukkumaan. Itse olisin jaksanut vielä ehkä tunnin
pari, mutta kieltämättä jalat olivat jo aika väsyneet. Suunnitelmana oli herätä
Grand-Placella tarjotulle aamiaiselle ja mahdollisesti kuunnella aamupäivän
ilmaiskonsertteja, mutta eihän siitä tietenkään mitään tullut.
Seuraavana päivänä uskaltauduin ulos kahden aikoihin, ja näkymä oli karmea. Maa oli täynnä pientä muovilasien murskaa ja muuta roskaa. Meidän talon alaoven lasi oli rikottu, ja ulko-oven edustaa oli käytetty julkisena käymälänä... Monet opiskelijat olivat kuitenkin jo siivoushommissa, ja parin päivän päästä LLN alkoi olla jo vähän paremmassa kunnossa.
24h Véloa oltiin hehkutettu ehkä liikaakin etukäteen. Olihan se hauska tapahtuma, mutta kun LLN:in 20 000 opiskelijan lisäksi paikalle houkutellaan lisää juhlijoita muista kaupungeista, alkaa olla aika ahdasta. Mua myöhempään valvoneet kaverit valittelivat myös sitä, etteivät juhlat oikesti edes jatkuneet koko vuorokautta, vaan kaupunki hiljeni viiden, kuuden aikoihin. Tiedä häntä.
Yksi asia on kuitenkin varma. Tämän lähemmäs ei Belgiassa pääse Suomen vappua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti