Antwerpen

Lauantaina teimme päiväretken Antwerpeniin. Koko päivän ajan satoi, luonnollisesti. 

Miamari ihailee Antoon van Dyckin pohjelihaksia

Kävelimme ensiksi pitkää ostoskatua pitkin keskustaan, ja kävi selväksi, että Antwerpen on todellakin shoppauskaupunki. (Paaaljon parempi kuin Bryssel!) Kansainvälisten merkkien ja huippusuunnittelijoiden liikkeiden lisäksi kaupungista löytyy myös paljon vintage/second hand -kauppoja. Vannon, että pieni osa musta kuoli, kun jouduin kävelemään Urban Outfittersin ja American Apparelin ohi astumatta sisään. :'( Pitää tehdä erikseen shoppailureissu Antwerpeniin myöhemmin. 

Keskustassa käveltiin perusturistinähtävyydet läpi: aukiot, kirkot jne. Mukana reissussa oli taas Use It -turistikartta nuorille matkailijoille, ja sen avulla löydettiin (taas) kaupungin parhaat ranskikset joen rannan kojusta. 

Kartan opastamana käveltiin jalankulkutunnelia pitkin joen toiselle puolelle "mahtavan panoraamanäkymän" vuoksi. Kuviteltiin, että päästäisiin ihailemaan Antwerpenin sivuprofiilia jostakin korkealta, mutta loppujen lopuksi panoraama olikin kirjaimellisesti vain näkymä joen toiselta puolelta. 

Hetkinen, missäs se panoraama on?

Problem solved!

Monen tunnin sateessa kävelyn jälkeen oltiin kypsiä siirtymään sisätiloihin. Jo etukäteen oltiin suunniteltu, että ModeMuseumiin eli muotimuseoon on pakko mennä, kun kerran ollaan yhdessä maailman muotipääkaupungeista. Näytillä oli Madame Grèsin veistoksellisia iltapukuja ja coktailmekkoja. Näyttely oli ihan mielenkiintoinen, ja joukosta löytyi monta lempparimekkoa, mutta kokonaisuudessaan se oli aika suppea. Lisäksi kuvittelin, että museolla olisi jonkunlainen pysyväiskokoelma, mutta sellaista ei ollutkaan. No, 1 euron opiskelijalippu ei hirveästi kirpaissut. Huvittavinta oli seurata yhtä museon vierasta, aasialaista "fashionistaa", joka oli tuonut oman entouragen mukaansa (mm. kaksi valokuvaajaa ja tyttöporukka). Nainen tepasteli korkeissa koroissa ympäri näyttelyä ja poseerasi eri paikoissa välittämättä oikeasti ollenkaan itse vaatteista valokuvaajamiesten seuratessa häntä. Meidän lähtiessä nainen oli museon aulassa vaihtamassa korkkareitaan matalampiin kenkiin. Ehkä päästiin jonkun Aasiassa suositun muotiblogin kuvien taustalle... 

Museon jälkeen oltiin väsyneitä kävelemisestä, ja päätettiin etsiä baari, jossa voisimme lepuuttaa jalkoja ja samalla maistaa paikallista De Koninck -olutta. Baarin etsiminen osoittautui vaikeammaksi tehtäväksi kuin ensin luulimme. Kävimme ensin muutaman kartan suositteleman paikan läpi, mutta mistään ei löytynyt istumapaikkaa seitsemälle. Lopulta löysimme pikaruokaa valmistavan ravintolan, josta löytyi istumapaikat kaikille. 

Osa porukasta lähti syömään vohveleita ja varaamaan meille pöydän ravintolasta iltaa varten, me loput jäimme vielä hetkeksi lämmittelemään sisään. Lopulta meidän oli pakko uskaltautua ulos kylmyyteen. Kävelimme ympäriinsä hämärtyvässä kaupungissa, ja nousimme myös joen rannalla sijaitsevan korkean rakennuksen katolle katsomaan näkymiä. 

Kiinni olleen museon aulasta löytyi mukava yllätys...

Lopulta meille tuli kiire kävellä ravintolaan, josta olimme varanneet pöydän. Sanoimme etukäteen tarjoilijoille, että meillä on kiire viimeiseen junaan, joten meidän pitää päästä lähtemään tunnin päästä. Tarjoilijat olivat todella mukavia, ja ravintola oli muutenkin viihtyisä. Se oli selvästi paikka, jossa kaupungin asukkaat käyvät, sillä esimerkiksi ruokalista oli kokonaan flaamiksi. Onneksi tarjoilijapoika käänsi meille ruokalajit englanniksi ja vielä suositteli meille listan "belgialaisinta" annosta: lihamurekepallosta, jonka sisällä on kananmuna. Lämpimän aterian ja muutenkin onnistuneen reissun jälkeen oli tyytyväinen olo. Ja ei edes myöhästytty viimeisestä junasta!